Happi loppuu, pierettää!” huuteli Pirkka-Pekka Peteliuksen legendaarinen sketsihahmo James Potkukelkka 1990-luvun alussa.

Liikkuessa happea käytetään energianmuodostukseen. Kun mennään riittävän kovaa, yhä vähemmän happea onnistutaan hyödyntämään lihastyön apuna. Silloin ei pieretä, vaan piiputtaa. Keho väsyy nopeasti, kun anaerobinen – eli hapeton – energiantuottotapa muuttuu dominoivaksi. Mitä pidemmälle päästään hapen avulla, sen parempi. Siksi maksimaalinen hapenottokyky auttaa liikkujaa.

Riittääkö happi kympin lenkkiin?

Maksimaalista hapenottokykyä pidetään yhtenä tärkeimpänä, joskaan ei ainoana, kestävyyskunnon mittarina. Mitä suurempi se on, sitä sirpakammalta tuntuu nousta portaat kymmenenteen kerrokseen, ja sitä lentävämmin taittuu kympin lenkki.

Fysiologisesti tarkasteltuna maksimaalinen hapenottokyky tarkoittaa suurinta määrää happea, jonka

  • pystyt hengittämään sisään,

  • kuljettamaan elimistössä solujesi energiatehtaina toimiviin mitokondrioihin

  • ja käyttämään niissä energian tuottamiseen maksimaalisessa harjoituksessa.

Miten kykyä lisätään?

Haluatko tulla kyvykkääksi hapen käyttäjäksi? Kestävyyskunto kehittyy hengästymällä ja hikoilemalla – muun muassa kävelemällä, juoksemalla, pyöräilemällä, tanssimalla, uimalla, hiihtämällä ja jumppaamalla. Vielä paremmin hapenottokyky kehittyy, kun kestävyyslajeja harrastetaan tehoja vaihdellen. Joskus jolkotellaan pitkään ja rauhassa. Toisinaan hurjastellaan sakkovauhtia rapa lenkkareista roiskuen.

Kun naapuri painaa ohi

Kaikilla meillä ei ole fysiologisia edellytyksiä huippuluokan maratoonareiksi – ja silti jokaisen kannattaa harjoittaa kestävyyskuntoaan terveyden hyväksi. Miksi lenkkikaverilla tuntuu olevan parempi kunto, vaikka harjoitustaustanne on aika lailla sama? Syy voi löytyä tältä listalta:

  1. Perimä

Perimällä on karun iso vaikutus hapenottokyvyn kehittymiseen. Samalla treeniohjelmalla ei synny samanlaisia tuloksia eri yksilöille. Perimän vaikutuksen arvellaan olevan ainakin 20-30%.

  1. Kuntotaso

Hyviä uutisia huonokuntoisille! Lähtötilanteen kuntotasolla on noin 5-20 % vaikutus hapenottokyvyn kasvuun. Heikkokuntoisilla aerobinen kunto paranee huomattavasti nopeammin kuin jo valmiiksi hyväkuntoisilla liikkujilla. Nollatilanteessa on siis enemmän kasvunvaraa.

  1. Sukupuoli

En pysty läähätykseltäni edes toivomaan hiljempaa vauhtia. Ja mieheni vasta lämmittelee!” Naisilla on keskimäärin 15-30 % matalampi hapenottokyky kuin miehillä, mikä johtuu osittain naisten tyypillisesti pienemmästä lihasmassasta.

  1. Liikuntalaji

Mitä suurempaa lihasmassaa lajissa tarvitaan, sitä suuremmaksi hapenottokykyä on mahdollisuus kehittää. Eri lajit haastavat hapenottokykyä erilailla.

Hapekkaita ja hauskoja harjoitteluhetkiä!

Lähde

McArdle, W., Katch, F & Katch, V. 2010. Exercise Physiology, Nutrition, Energy and Human Performance. Baltimore: Lippincott Williams & Wilkins.

Awesome Digi 2016.